
The last post in this series about the 2021 municipal elections, Laura and two other Left Alliance candidates discuss their utopias about Helsinki. The whole discussion is available on Instagram as an IGTV video.
“I dream of a city of bread and festivals, where those who don’t have the bread aren’t excluded from the carnival.”
Leonie Sandercock, from “City Songlines: A Planning Imagination for the 21st Century,” in Cosmopolis II: Mongrel Cities in the 21st Century, 2003
“Jag drömmer om en stad med bröd och festivaler, där de som inte har något bröd inte lämnas utanför karnevalen.”
“Unelmoin leivän ja…

Kruunuvuoren yli sata vuotta vanhan huvila-alueen viimeinen huvila paloi maan tasalle toukokuun alussa. Suomi on viimeistään nyt peruuttamattomasti yhtä ainutlaatuista, historiallista aluetta köyhempi. Rikkaiden ja poliitikkojen kiistakapulana lähes vuosisadan ollut alue ei koskaan päässyt kehittymään koko kaupungin yhteiseksi. Yritystä on ollut. Kaupunkiaktivisteilla on ollut vuosikymmenten ajan aloitteita ja vaatimuksia rapistuvien rakennusten käytöstä yhteisökeskuksina alueen asukkaille, esimerkiksi kaupunkiviljelyyn ja kahvilatoimintaan.
Kaupunki on suhtautunut penseästi tällaiseen kansalaistoimintaan kerta kerran jälkeen, ja vuosi vuodelta hylätyt rakennukset ovat menneet huonompaan ja huonompaan kuntoon, yleensä tuhoutuen lopulta ilkivallan myötä tulipaloissa.
Jos Helsinki olisi suhtautunut avoimesti tai jopa kannustavasti kaupunkilaisten hankkeisiin tilojen käytöstä, lopputulos olisi varmasti…

Koronavuosi on vaikuttanut ihmisten mielenterveyteen suunnattoman paljon. Tietyt ryhmät ovat koronakriisin tässä vaiheessa hälyttävässä tilanteessa: vanhukset, jotka eristettiin yhteiskunnasta ensimmäisinä; muutenkin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset kuten turvapaikanhakijat ja paperittomat, sekä erityisesti lapset ja nuoret. On aivan välttämätöntä, että mielenterveyden ongelmiin ja sairauksiin ryhdytään vihdoin puuttumaan samalla vakavuudella kuin muihinkin sairauksiin.
Koska mielenterveydestä on kirjoitettu nyt vaalien alla paljon, keskityn lasten ja nuorten tilanteeseen. Se on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle tähän saakka, vaikka nuorten mielenterveyskriisin hoitamatta jättämisellä on pisimmät seuraukset sekä yksilöiden elämän suhteen että yhteiskunnallisesti.
Nuorten ja opiskelijoiden mielenterveystilanne on myös sidoksissa toisiinsa, ja osittain puhutaan myös ihan samoista…

Suomessa on 4 341 asunnotonta. 721 ihmistä asuu ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa. Tämän lisäksi on paljon suurempi määrä tilastoimattomia asunnottomia ihmisiä, joilla virallisesti on kotiosoite, mutta jotka eivät voi kotonaan asua esimerkiksi väkivallan takia. Naisten asunnottomuus on lisääntynyt. Koronapandemia on myös arvioitu lisänneen asunnottomuutta jo nyt, ja järjestöjen asuntoneuvontajonot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.
Isossa kuvassa Suomessa on tehty onnistunutta asunnottomuuden poistamiseen tähtäävää politiikkaa, ja asunnottomuus on koronapandemian tuomasta piikistä huolimatta yleisesti ottaen vähentynyt aktiivisen politiikan johdosta. Erityisesti nuorten asunnottomuus on kuitenkin huolestuttava ilmiö, sillä se ei ole muun asunnottomuuden lailla vähentynyt lainkaan, vaan päinvastoin nuorten pitkäaikaisasunnottomien suhteellinen osuus asunnottomista on lisääntynyt.
…

Asuntotuotanto takaisin asunnon tarvitsijoille
Asuntosijoittaminen on ollut viime aikoina tiuhaan otsikoissa varsinkin keskiluokalta keskiluokalle kirjoitetuissa jutuissa Helsingin Sanomissa. Lähtökohtana pidetään sitä, että jokainen meistä voisi vaurastua keräämällä tuottoisan asuntosalkun sijoitusmielessä.
Näinhän ei ole, vaan asuntovaurastumisen mahdollisuuksia määrittävät ne tekijät, jotka määrittävät muitakin vaurastumisen mahdollisuuksia: esimerkiksi perhetausta ja se, tarvitseeko toimeentulotukea. Edellisessä vaaliteemaani asumista käsittelevässä tekstissä kyseenalaistin tällaisia oletuksia viljelevän puhetavan. Asuminen kun on aivan liian tärkeää jätettäväksi asuntomarkkinoiden toimijoiden määriteltäväksi. Asuminen liittyy vahvasti mm. työvoimapolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan ja ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan.
Ammattimainen asuntosijoittaminen on ilmiönä yleistynyt siinä määrin, että yhteiskunnan on tarpeellista puuttua sen vaikutuksiin. Ensinnäkin olisi syytä lopettaa asuntosijoittamisesta puhuminen…

Ilmastopäästöjen hillitsemisen keinot toistuvat julkisessa keskustelussa kyllästymiseen asti. Mutta mitä jää huomiotta? Lue alta kolmesta sokeasta pisteestä, ja mitä niiden suhteen pitäisi tehdä.
Ympäristöehdokkaiden kuntavaalipuheissa toistuvat Helsingin kaupungin hiilineutraaliustavoitteet ja suurimmat päästölähteet. Ne ovat lämmitys (56%) ja liikenne (24%). Suunnitelmat näiden päästöjen leikkaamiseksi ovat olemassa. Mutta vaikka kaupunki aivan oikein kantaa vastuun omista päästöistään, lentoja ja halpoja vaatteita nettishoppaillessa kalvava tunne siitä, että ei tämä nyt ihan tällä ratkea, pitää paikkansa. Meidän helsinkiläisten päästöjä nimittäin ei leikkaa vielä kukaan, eikä siihen juuri pyritä.
On nimittäin niin, että päästöt lasketaan sen mukaan, kuka niiden lähteen tuottaa, ei sen mukaan, kuka tavaran…

Julkinen perusterveydenhuolto on osoittautunut ensisijaisen tärkeäksi viimeistään nyt koronapandemian hoidossa. Testauspisteet saatiin nopeasti pystyyn Helsingissä, ja on ollut hyötyä siitä, että terveysasemien toimintaa on voitu koordinoida myös kuntatasolla yhteisesti. Näin on perustettu erityisiä koronaterveyskeskuksia ja keskitetty infektio-oireisten potilaiden hoito tiettyihin paikkoihin. On järjestetty koronaneuvontaa eri kielillä, hoidon tarpeen arvio ja altistuneiden jäljitys. On helppo kuvitella, kuinka paljon kaoottisemmalta pandemian hoito olisi näyttänyt sirpaloituneemmalla perusterveydenhuoltotasolla.
Koronapandemian hoito on havainnollistanut sen, kuinka tärkeää on päästä terveydenhuollon piiriin varhaisessa vaiheessa. Näin vältytään tehokkaimmin lisätartunnoilta, sitä myötä myös pahemmilta tautitapauksilta ja täten myös lisäkustannuksilta — inhimillisiltä ja taloudellisilta.
Terveydenhuollossa pandemian hoito on saanut ymmärrettävästi…
Julkinen perusterveydenhuolto on osoittautunut ensisijaisen tärkeäksi viimeistään nyt koronapandemian hoidossa. Testauspisteet saatiin nopeasti pystyyn Helsingissä, ja on ollut hyötyä siitä, että terveysasemien toimintaa on voitu koordinoida myös kuntatasolla yhteisesti. Näin on perustettu erityisiä koronaterveyskeskuksia ja keskitetty infektio-oireisten potilaiden hoito tiettyihin paikkoihin. On järjestetty koronaneuvontaa eri kielillä, hoidon tarpeen arvio ja altistuneiden jäljitys. On helppo kuvitella, kuinka paljon kaoottisemmalta pandemian hoito olisi näyttänyt sirpaloituneemmalla perusterveydenhuoltotasolla.
Koronapandemian hoito on havainnollistanut sen, kuinka tärkeää on päästä terveydenhuollon piiriin varhaisessa vaiheessa. Näin vältytään tehokkaimmin lisätartunnoilta, sitä myötä myös pahemmilta tautitapauksilta ja täten myös lisäkustannuksilta — inhimillisiltä ja taloudellisilta.
Terveydenhuollossa pandemian hoito on saanut ymmärrettävästi…

Ehdolla vasemmistosta kuntavaaleissa 2021. Helsinkiläinen ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisti.Ekologinen jälleenrakentaminen, halvempi asuminen, terveydenhuolto.